Olin niin kovasti odottanut joulun tuloa, Pikkusen ensimmäistä joulua!Noin viikkoa ennen tätä suurta valon juhlaa alkoi jo hiukan kyllästyttämään kaikenlainen höösääminen, eikä jouluruokakaan innostanut tavalliseen tapaan.
Meinattiin jo kinkkukin olla hankkimatta, mutta mies saikin sitten työpaikan joululahjaksi kinkun, joten tulihan sitäkin sitten!
Muita jouluruokia en jaksanut alkaa vääntämään kun oltiin kuitenkin jouluaatto ja joulupäivä mummoloissa syömässä.
Muita jouluvalmisteluja tuli kyllä tehtyä, mielessä Röllin Joulumieli -elokuva. Minusta tässä pätkässä kiteytyy erinomaisesti Joulumielen merkitys.
Päätin harjoitella tulevia jouluja varten piparkakkutalon tekoa!Olisihan se varmasti hauskaa oman lapsen kanssa askarrella joka joulu kiva piparkakkumökki :)
Piparkakkutalon teko olikin varsin helppoa, vaikka pelkäsin menettäväni hermot moneen kertaan. Mutta loppujen lopuksi koin jopa onnistumisen iloa!
Äitin kanssa haettiin myrskyn kaatamista kuusista kranssitarpeita ja isot muhkeat kranssit niistä tulikin!Kuusen tuoksu leijui kylpyhuoneessa ja lattia oli tahmeana pihkasta.
Samalla havujen hakureissulla löytyi sopiva joulukuusi. Se oli vanhan korpikuusen latvus ja kerrassaan täydellinen ilmestys! Sen piikit ja oksat olivat tuppuraiset ja tuuheat, aivan erilaiset kun nuoren kuusen. Olemukseltaan se muistutti enemmänkin viljeltyä kuusta.
En raaski luopua siitä vielä ensi viikollakaan!On se niin hieno :)
Pikkunen oli tottakai kovin kiinnostunut tästä puusta sisällä, (niinkuin ihan kaikesta muustakin mitä nyt vaan sattuu näkemään!) Aluksi piikkinen oksa hämmästytti, mutta pian kuusta oli kiva "silitellä" ja pitihän niitä kuusen jännittäviä koristeita maistella.
Muuten kuusi on saanut olla rauhassa sillä saimme vihdoin entisöidyn leikkikehän olohuoneeseemme. Kiitos taas vanhempieni!Samassa leikkikehässä sitä tuli itsekin vauvana pyörittyä ja nyt on meijän pienen vuoro. Jotkut pitävät leikkikehää nykyään ei niin suositeltavana, "vankilana". Mutta ainakin meille se on paras ratkaisu ihan lapsen turvallisuuden vuoksi. Se estää mm. lapsen pääsyn kuuman takan luokse, jota lämmitämme joka päivä. Myös televisiopiuhat, koiran ja kissan kupit saavat jäädä rauhaan, silloin kun joku vanhempi ei ehdi lasta vahtimaan. Lapsen tarkoitushan ei ole olla kehässä koko aikaa.
Lapsen lelut saa joten kuten rajattua yhdelle alueelle, eikä lapsen tarvitse mönkiä kieli eellä koiran karvoissa. Kehää vasten pikkunen on myös harjoitellut leuan vetoa ja hiukan ollaan jo seisoskeltu tukea vasten.
Niin joulusta vielä. Saatiin miehen kanssa siivottua koko talo, laitoin linnuille lyhteen ja muuta ruokaa, keittelin rosolli tarpeita ja mies pesi saunaa. Oli aaton aatto ja joulumieli alkoi tehdä tuloaan. Ja sitten yhtäkkiä kuului kauhea rymäys ja kissa säntäsi olohuoneeseen sähisten ja kolmella jalalla linkaten. Pelättiin jo heti pahinta, oliko kissan jalka mennyt poikki!?
Saunan jakkara oli pudonnut lauteilta kissan päälle, kun tämä kisulihan tykkää aina rymytä ja osallistua kaikkeen. Muutaman tunnin vartoomisen jälkeen jalka alkoi olla sen verran turvonnut ja kipeä, että päätimme lähteä eläinlääkäriin päivystykseen. Ja lähimpänä paikkana seudun kallein eläinlääkäri, ajomatkaa suuntaansa 120km. Koipi kuvattiin ja lastotettiin. Sääriluu oli poikki. Operointi aikaa voitiin soitella vasta perjantaina pyhien jälkeen, nyt elettiin siis maanantai iltaa. Juuri ennen puoltayötä oltiin vasta kotona.
Kaikki oli mullinmallin!Kuusi oli juuri häthätään saatu kiikutettua pesuhuoneeseen ennen lääkäriin lähtöä. Rosollitarpeet paloivat pohjaan siinä tohinassa ja lahjatkin oli paketoimatta.Joulumieli kaikkosi ja huoli kissasta varjosti koko joulun aikaa. Siinä vaiheessa olisin halunnut siirtää joulua muutamalla päivällä, ei sitten kiinnostanut yhtään.
Aatto aamupäivän kaaoksen, raivon ja stressin jälkeen kävimme rauhoittumassa hautausmaan kautta ennen kuin menimme mummolaan. Aattoilta meni jo mukavammin ja pikkunenkin nautti pakettien avaamisesta (pakettinauhat ja paperi maistuivat). Ja niitä lahjoja sitten tulikin, ja sitä pinkkiä vaatetta!Voi jestas sentään!
Inhoon sitä, että tytölle pitää pakosti olla pinkkiä ja pohjalle sinistä. Argh!Noh ei nyt siitä enempää, kaikista lahjoista pitää olla kiitollinen ja tottakai arvostamme kaikkia lahjoja, onhan ne sentään hyödyllisiä.:)
Seuraavana päivänä eli Jouluna menimme sitten minun vanhempien luokse, turvallisen tuttuun ympäristöön. Onneksi ensi vuonna teemme vierailut toisessa järjestyksessä, sillä jouluaattona tunnelma jäi vieraassa paikassa hiukan laimeaksi, kun joulumieli oli muutenkin hukassa.
Ja kun ei tullut sitä valkeaa jouluakaan!Niinkuin viime vuonna näytti näin ihanalta<3
Ensi vuonna, niin tai siis tänä vuonna sitten uudestaan joulunviettoa, sitten pikkunenkin jo ymmärtää vähän enemmän ja pääsee osallistumaan!:)
Kyllä se joulu nyt on jo karkumatkalla, loppiainen on ihan just ja melojia odotellaan. Järvi on kevättulvakorkeudessa ja maa sulana. Piparkakkutalo näytti sittenkin kelpaavan ukille mainiosti, vaikka kelpasi sille sen sisältämät karkitkin. Eilen meni viimeiset päätypalat hienoine koristeineen. Minulle oli jätetty pala nurkkaa.Heh!
VastaaPoistaHärkäviikkoja odotellaan ja reipasta puunkaatoa.