Harrastamaan!

Näin uuden vuoden alussa, monet aloittavat uusia harrastuksia ja tehdään lupauksia paremmasta elämästä. No niin meilläkin!

Jo alusta asti on ollut mielessä, että vauvelin kanssa olis kiva alkaa harrastamaan jotain.
Vauva-uinti kävi mielessä, mutta unohtui aika pian vaikean ajankohdan ja hintavuuden vuoksi.
Löysin kansalaisopiston tarjonnasta yhden vauvoille tarkoitetun kurssin, joka oli kivan kuuloinen; "teatterilliset temmellystuokiot vauvoille ja taaperoille". Olin jo ilmottautumassa kun selvisi, että kurssi oli peruttu osanottajien vähyyden vuoksi. Onneksi opistosta tarjottiin samantyylistä musiikki painoitteista Taideleikkikoulun kurssia.
Musiikkia ollaan kuunneltu pikkusen kanssa ahkeraan ja ihan oikeaa pianoakin ollaan jo soiteltu moneen otteeseen, joten kurssi vaikutti hyvältä.

Torstaina kävimme sitten tutustamassa kurssiin. Pyysin miestäkin mukaan, mutta onneksi hän ei suostunut lähtemään mukaan. Hänen mielestään sellanen oli noloa jos mies siellä kaikkien nähden leikkii ja laulelee :D
Tosiaan onneksi, hän ei lähtenyt mukaan, sillä olis ollu kyllä varsin noloa muillekin. Kaikki muuthan olivat tottakai äitejä ja kesken tunnin vilahteli tissitkin siihen  malliin että olis miehellä ollu tukalat oltavat. Julkisessa imetyksessä ei toki ole mitään väärää, mutta vaivaanuttavaa se olis ollu varmasti sille imettävälle äidillekin.

Kurssilla oli paljon laululeikkejä ja soitettiinhan siellä rumpuja ja helistintä. Meijän möhkyrä osas soittaa helistintä kuin vanha tekijä! Muutenkin pikkunen nautti selvästi rytmeistä ja musiikista. Jännittävintä kuitenkin oli muiden samanikäisten tapaaminen. Nenä oli rutussa, kun niin hymyilytti katsella muiden vauvojen ja äitien menoa. Sisarusten ja samanikäisten vauvakavereiden puuttuessa tuollainen kurssi onkin aivan mahtava.

Lapsen nauttiessa nautti äitikin!
Aivot tuntuivat niin paljon kevyemmiltä ja tuulettuneilta kun ajelin kotiin hehkuttamaan kurssia isille.
Tälläiselle, joka tällä hetkellä viettää suurimman osan elämästään kotona, koira, kissa ja vauva seuranaan (toki mies tulee illaksi töistä kotiin, mutta..), on äärimmäisen virkistävää viettää edes tunti kerran viikossa aivan jossain muualla. Ja onhan aivan eri asia touhuta vauvan kanssa vain siihen keskittyen, verrattuna koti oloihin, kun pyykkivuori, tiskit, sekasotku ja eläimet(mieskin) sotkevat keskittymistä.

Suosittelen siis ehdottomasti jonkinlaista harrastusta kaikille vauvoille ja vanhemmille.
Vaikka toisaalta ymmärrän sen ettei joskus vaan resurssit riitä, eikä mielestäni lapsi tarvitse pakosti jotain tiettyä harrastusta kehittyäkseen. Minulla ei ole koskaan ollut mitään kunnon harrastusta, jos yhtä lukukautta kitaratunteja ei lasketa. Eikä sillä, että olisin niitä tarvinnut tai kaivannut, koska elämässäni on ollut hyvin paljon monipuolista sisältöä ilman virallisia harrastuksiakin.
Mutta jotenkin on erityisen kivaa, että meillä on pikkusen kanssa nyt yhteinen harrastus ja tämä mahdollisuus käytetään. Tunsin ensimmäistä kertaa myös ihan oikeaa ylpeyttä lapsestani, ja ymmärrän nyt että miksi jotkut vanhemmat jäävät siihen "koukkuun" ja aletaan harrastamaan vain harrastamisen ja menestymisen vuoksi.
No meillehän ei tietenkään käy niin, mutta oli se vaan jännä uusi tunne!:) Ja luultavasti se tunne tulee hyvin tutuksi vuosien saatossa!