Aika aikansa kutakin

Apua!
Aika menee liian lujaa!
Kuukaus sitten tuntui kuin päivät matelisivat ja viikkokin kestäisi ikuisuuden, mutta nyt on toisin.
Haikeana pakkailin pieneksi menneitä vauvan vaatteita pois ja otin esille isompaa kokoa. Kohta nekin jää pieneksi, ennen kuin niitä kaikkia ihania vaatteita edes ehtii pitää!
Ja kohta saa jo maistella lihaa, kanaa, kalaa ja kananmunaa!Eihän me olla keritty vihanneksissakaan kovin pitkälle, vasta porkkana, peruna, banaani ja maissipuuro ovat tulleet "tutuiksi". Ja useita päiviä saattaa mennä vielä täysin maidon voimalla. Eipähän niillä kiinteillä niin kiire olekaan..

Nyt aika saisi kuitenkin pysähtyä edes hetkeksi. Päivät menevät niin mukavasti, kun vihdoin vauva malttaa nukkua päiväunia. Minulle jää aikaa tehdä kodin askareita, ja kohta voisin jopa elvytellä maalaisharrastustakin!

Mieli lepää kun voi pysähtyä.

Ulkona on niin kaunista, syksy on kyllä ihanaa aikaa!
Puut kellastuivat tosi nopeasti. Lenkillä voi haistaa heinän ja maan, välillä pöllähtää märäntö sieni.
Kurjet kailottavat pellolla, tuumivat millonka lähtis muuttomatkalle. Närhet kisailevat viimeisistä omenista, västäräkit pyydystyvät hyönteisiä autotallinkaton rajassa ja niiailevat pyrstöllään. Korppikin raakkuu jossain lähellä ja tiaiset hyörivät luumupuissa, metsästä on palattu pihapiiriin. Tänä talvena laitamme pihaan lintulaudan.
Ajatuksissa on välillä menty jo jouluun. Ollaan jo sovittu jouluaaton ja joulupäivän mummola/mummila käyntijärjestys.
Mistähän saadaan tänä jouluna joulukuusi. Meijän pikkunen pääsee laittamaan elämänsä ensimmäiset joulukoristeet!

Vaikka elämässä on paljon unelmia ja haaveita, tarpeita, ja niin paljon kaikkia asioita mitä pitäisi tehdä ja hankkia; olen tyytyväinen kaikkeen mitä nyt on.
Menen ripustamaan miehen pestyt työvaatteet ulos, katson samalla miten tomaattiviljelmäni voi ja poimin punaposkisen omenan suoraan suuhun. Sitten pienokainen jo varmaan herää.
Olen onnellinen.

Naapurit nauttivat viilenevästä ulkoilmasta ja me nautimme idyllisestä maalaismaisemasta, ja lehmän paskan hajusta.

"Nyt se on meijänki suvussa yks uus potatin syöjä!"

  Kun olimme käyneet nelikuisneuvolassa, saimme luvan alkaa maistelemaan muutakin kuin tissiä.
Aloitimme turvallisella perunalla. Vaikka olen kiinnostunut sormiruokailusta, ja aionkin harjoittaa sitä myöhemmin, niin aloitimme kokeilun ihan perus peruna soseeksi ja lusikalla suuhun -metodilla.
Olisin voinut jatkaa pelkällä imetyksellä sinne puolivuotiaaksi asti, koska tyttö kasvaa hyvin jne. , mutta nyt imetys välit ovat tiheytyneet ja yölläkin herätään syömään tunnin/kahen välein. Neuvolassa sanottiin sen olevan merkki siitä että nyt pitäisi saada vähän muutakin ravintoa.

Toki tissimaito onkin pääasiallista ruokaa, kun soseita maistellaan kerran päivässä muutaman lusikallisen verran.
Ensimmäisellä syöttökerralla tytön mielestä lusikka oli kuitenkin niin kiinnostava, että se piti saada omaan kätee, ja muutaman kerran se jopa osui omaan suuhun. Nyt kahen viikon totuttelun jälkeen lusikkaan on totuttu jo sen verran, että viimeset lusikalliset otetaan vastaan jo avoimin suin ja mielin.
Tänään maisteltiin uutena makuna maissivelliä. Vaikka neuvolassa sanottiin vellien olevan historiaa, aion antaa tytölle täst edes illalla ennen iltatissiä maissivelliä ja katsoa, josko se hillitsisi yösyöttöjä.

Sormiruokailuun pääsemme toivottavasti tutustumaan lähiviikkojen aikana, vaikka motoriikka ei vielä olekaan ihan selkeää.
Sormiruokailussa on tutkimuksien mukaan omat hyvät puolensa, ja tämäkin kuulostaa jotenkin vaan niin luonnolliselta.
Lapsi tutustuu ruokaan itse, kaikki aistit ovat mukana ja kehittyvät havannoimaan ympäristöä. Miltä se hiukan höyrytetty porkkanapala tuntuu kädessä?Entäpä suussa?Miltä se tuoksuu?Miltä se näyttää?Ja miltä se maistuu?
Lapsi saa päättää itse syömistahdin ja jo useita makuja tarjottaessa voi päättää myös missä järjestyksessä mitäkin väriä maistelee!Voi kuinka kiinnostavaa ja hauskaa!Nam!:P

Täällä lisätietoa sormiruokailusta aiheesta kiinnostuneille!

http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/ravinto/sormiruokailu-kaytannossa/

Missä iässä teidän lapset ovat aloittaneet sormiruokailun?
Onko ensin annettu soseita vai siirrytty suoraan sormiruokailuun?

Vessahätä?

 Voiko vauva ilmoittaa jos sillä on pissi tai kakkahätä?

Jo odotusaikana kiinnostuin aiheesta ja luin artikkeleja vessahätäviestinnästä.
Miten vaippa ajasta saisi mahdollisimman lyhyen, niin ettei lapsen tarvitsisi tehdä tarpeitaan vaippaan.
Vaippaan tarpeiden tekeminen on mielestäni luonnotonta ja ajatuksena sangen epämiellyttävä. Jos nimittäin asiaa ajattelee omalle kohdalle.  Useinhan vanhemmat eivät ajattele sitä sen pidemmälle, vaippa kuuluu vauvalle, pottaan opettaminen tulee sitten aikanaan ja sillä sipuli. On jotenkin hassua miten nykyajan ihmiset eivät kyseenalaista asioita vaan tekevät juuri niin kuin valtaväestö tekee, tai miten on aina tehty.

Toisaalta onko aina käytetty vaippojakaan?No ei todellakaan. Kertakäyttövaipatkin tulivat markkinoille vasta 80- luvun puolella. Ja kuten monet muutkin on minutkin "vielä" kestovaipatettu, vaikka olen vasta 23 vuotias!
Yhteiskunnanoppitunnilla, silloin kahdeksannella luokalla, opin ainakin yhden asian, mistä olen ylpeä; Opettaja sanoin painokkaasti "KYSEENALAISTAKAA KAIKKI".
Niin. Nyky- yhteiskunta on tullut hyvin laiskaksi ja mielellään kaikki asiat tehdään automaattisesti annetun mallin mukaisesti. Näkeehän tämän jo siinä ettei typeriäkään eduskunnan päätöksiä uskalleta tai pikemminkin viitsitä alkaa kritisoimaan. Tai ei ainakaan niitä vastaan ryhdytä niin helposti mielenosoituksiin tai lakkoihin. Kapina henki on kadonnut!
No eihän sitä tarvitse aina kapinoida, ei varsinkaan vaan kapinoinnin vuoksi. Tuntuu, että olen jo sitä sukupolvea, jonka ei tosiaan tarvitse kapinoida kaikkea vastaan, kuten esimerkiksi omat vanhempani ovat tehneet.
Tehkää kuitenkin niin kuten teistä itsestänne parhaalta tuntuu, älkääkä aina sortuko valtavirran vietäviksi vaan kulkekaan rohkeasti omaa polkua!Niin minä teen ja se tuntuu hyvältä, hyvältä tuntuu myös olla hiukan erilainen ja saada hiukan paheksuntaa aikaiseksi.

Luonnollisia valintoja

Kuten jo edellisissä kirjoituksissa on tullut ilmi olen kasvanut kierrättämisperiaatteelle ja haluan tuottaa mahdollisimman vähän jätettä jne. Siksipä vessahätäviestintä on jälleen luonnollinen valinta kestovaippailun ohella. 
Luin että vessattamisen voi aloittaa heti vastasyntyneellä, mutta todellisuus tuli vastaan. Itse kun olin niin kipeä, ettei omastkaan vessakäynnistä meinannut tulla mitään, ei tullut kuulookaan että alkaisin rahtaamaan pikku nyyttiä lavuaarille vähän väliä.
Palasin asiaan muutaman viikon päästä. Ensimmäisen lavuaaripissin vauva teki 2,5 viikkoa vanhana!Jee!
Se oli hieno hetki, se tuntui helpolta ja oli mukavaa että olin tajunnut, milloin sillä on oikeasti hätä.
Hädän tarkkaileminen on hyvin helppoa. Muistaa vaan että aina ruokailun, leikin ja heräämisen jälkeen kiikuttaa lavuaarin päälle. Ja sieltä se pissi tulee!
Samalla olen toistanut sanaa "pissiii", jotta sana ja toiminta ehdollistuisivat, ja jossakin vaiheessa lapsi osaisi ilmaista hädän käyttämällä näitä sanoja. Kakkaa tehdessä käytämme luonnollisesti sanaa "kakka".
Tänään teimme ensimmäistä kertaa vähän jäykemmän kakan, joka ei kyllä enää mene lavuaarista alas, joten on aika kaivaa pottaa esille!:)

Täältä löytyy mm. hyviä käytännön esimerkkejä ja ohjeita: http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/vessahata/vessahataviestintaa-kaytannossa/

Vessatus ja kestovaippailu vaatii hiukan asennetta ja viitseliäisyyttä, mutta kuten monet muutkin asiat, niin tämäkin lähtee vaan omasta itsestään!Joten rohkeasti kokeilemaan, vessatusta voi harjoittaa myös kertakäyttövaippailijat!:)

Ylä ja alamäkiä

Huh huh.

Kesä mennä hujahti ja meijän pikkunen on jo yli 4kk vanha!
Hiukan harmittaa etten ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne, niinkun vähän aavistelinkin tässä käyvän!
Puolustukseksi täytyy ihan heti sanoa että meijän napero ei kyllä, ihanuudestaan huolimatta, ole se helpoin mahdollinen vauva.

Missä oli se "eihän se tee kuin syö, nukkuu ja kakkaa" -aika??Meijän perheessä ei ainakaan sitä koettu!
Tyttö nukkuu todella vähän, mikä neuvolan mukaan on ihan normaalia..yösuomisetkin on nykyään tunnin kahden välein alkaen klo 23, kun nukkumaan mennään siinä yhdeksän maissa. Päiväunille ei nukahdeta tuosta vaan, yleensä ei ollenkaan. Mutta jos oikein väsyttää ja kiukuttaa niin sitten unille pitää "tainnuttaa" tissin avulla ja äkkiä vaihtaa tissi tuttiin. Sitten jos sattuu sellainen ihanuus käymäänkin että nukahtaa niin eihän sitä unta riitä edes tunniksi.
Hermo on välillä hiukan kireällä kun ei ehdi tekemään edes välttämättömiä kodin askareita.

Mutta tästä kaikesta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi pienetkin "vauva vapaat" hetket on todella virkistäviä! Ja kesä on mennyt hyvin, on ollut kerrassaan ihanaa olla vain kotona!

Olen päässyt tekemään pihahommia, ja erityisesti tämä sadonkorjuu aika on ollut hyvin kiireistä.
Meidän vanha omenapuu päätti yllättää ja pelkästään omena hilloa on jo kellarissa kymmenisen kiloa!:O
Mies mietti, että kukahan sen sitten tulee syömään...niinpä, kyllä ainakin minulla se tulee jo korvista ulos!
Ja mehuakin on tehty, mistä harmiksi puolet jo homehtui kun kellari oli liian lämmin :/Pakastaminen olisi ollut paras vaihtoehto, mutta "nyt meillä ei ole rahaa ostella mitään pakkasia"- oli miehen mielipide.
Kurkku ja tomaattisatokin yllätti positiivisesti, valkosipulit, porkkanat ja punajuuret läskistävät vielä itseään.

Näistäkin herkuista tehdään soseita talven varalle pakkaseen!:)

 Kesä oli kerrassaan mainio, oli sopivasti hellettäkin eikä satanut liikaa, niinkuin edellisenä kesänä.
Kestovaippailijana erityisesti ilahdutti lempeä kesätuuli, joka kuivatti harsovaipat joskus jopa puolessa tunnissa! Tässä kuva toukokuun alusta :)

Miehellä oli pitkä kesäloma ja pääsimme nauttimaan perhe-elämästä oikein kunnolla. Nyt on taas arki ja vietämme pikkusen kanssa pitkän päivän kahdestaan kotona. Pitkältä päivä tuntuu eritoten silloin kun vauva ei nuku ollenkaan, enkä saa tehtyä mitään "omia juttuja" esim. pyykkäämään tai tiskaamaan.
No onneksi tämä on vain väliaikaista ja toivottavasti nuo yöunetkin alkavat maistua pikkuhiljaa kun siirrytään kiinteisiin.

Ja toivottavasti pääsisin kirjoittelemaan useammin! :)