Jo odotusaikana kiinnostuin aiheesta ja luin artikkeleja vessahätäviestinnästä.
Miten vaippa ajasta saisi mahdollisimman lyhyen, niin ettei lapsen tarvitsisi tehdä tarpeitaan vaippaan.
Vaippaan tarpeiden tekeminen on mielestäni luonnotonta ja ajatuksena sangen epämiellyttävä. Jos nimittäin asiaa ajattelee omalle kohdalle. Useinhan vanhemmat eivät ajattele sitä sen pidemmälle, vaippa kuuluu vauvalle, pottaan opettaminen tulee sitten aikanaan ja sillä sipuli. On jotenkin hassua miten nykyajan ihmiset eivät kyseenalaista asioita vaan tekevät juuri niin kuin valtaväestö tekee, tai miten on aina tehty.
Toisaalta onko aina käytetty vaippojakaan?No ei todellakaan. Kertakäyttövaipatkin tulivat markkinoille vasta 80- luvun puolella. Ja kuten monet muutkin on minutkin "vielä" kestovaipatettu, vaikka olen vasta 23 vuotias!
Yhteiskunnanoppitunnilla, silloin kahdeksannella luokalla, opin ainakin yhden asian, mistä olen ylpeä; Opettaja sanoin painokkaasti "KYSEENALAISTAKAA KAIKKI".
Niin. Nyky- yhteiskunta on tullut hyvin laiskaksi ja mielellään kaikki asiat tehdään automaattisesti annetun mallin mukaisesti. Näkeehän tämän jo siinä ettei typeriäkään eduskunnan päätöksiä uskalleta tai pikemminkin viitsitä alkaa kritisoimaan. Tai ei ainakaan niitä vastaan ryhdytä niin helposti mielenosoituksiin tai lakkoihin. Kapina henki on kadonnut!
No eihän sitä tarvitse aina kapinoida, ei varsinkaan vaan kapinoinnin vuoksi. Tuntuu, että olen jo sitä sukupolvea, jonka ei tosiaan tarvitse kapinoida kaikkea vastaan, kuten esimerkiksi omat vanhempani ovat tehneet.
Tehkää kuitenkin niin kuten teistä itsestänne parhaalta tuntuu, älkääkä aina sortuko valtavirran vietäviksi vaan kulkekaan rohkeasti omaa polkua!Niin minä teen ja se tuntuu hyvältä, hyvältä tuntuu myös olla hiukan erilainen ja saada hiukan paheksuntaa aikaiseksi.
Luonnollisia valintoja
Kuten jo edellisissä kirjoituksissa on tullut ilmi olen kasvanut kierrättämisperiaatteelle ja haluan tuottaa mahdollisimman vähän jätettä jne. Siksipä vessahätäviestintä on jälleen luonnollinen valinta kestovaippailun ohella.Luin että vessattamisen voi aloittaa heti vastasyntyneellä, mutta todellisuus tuli vastaan. Itse kun olin niin kipeä, ettei omastkaan vessakäynnistä meinannut tulla mitään, ei tullut kuulookaan että alkaisin rahtaamaan pikku nyyttiä lavuaarille vähän väliä.
Palasin asiaan muutaman viikon päästä. Ensimmäisen lavuaaripissin vauva teki 2,5 viikkoa vanhana!Jee!
Se oli hieno hetki, se tuntui helpolta ja oli mukavaa että olin tajunnut, milloin sillä on oikeasti hätä.
Hädän tarkkaileminen on hyvin helppoa. Muistaa vaan että aina ruokailun, leikin ja heräämisen jälkeen kiikuttaa lavuaarin päälle. Ja sieltä se pissi tulee!
Samalla olen toistanut sanaa "pissiii", jotta sana ja toiminta ehdollistuisivat, ja jossakin vaiheessa lapsi osaisi ilmaista hädän käyttämällä näitä sanoja. Kakkaa tehdessä käytämme luonnollisesti sanaa "kakka".
Tänään teimme ensimmäistä kertaa vähän jäykemmän kakan, joka ei kyllä enää mene lavuaarista alas, joten on aika kaivaa pottaa esille!:)
Täältä löytyy mm. hyviä käytännön esimerkkejä ja ohjeita: http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/vessahata/vessahataviestintaa-kaytannossa/
Vessatus ja kestovaippailu vaatii hiukan asennetta ja viitseliäisyyttä, mutta kuten monet muutkin asiat, niin tämäkin lähtee vaan omasta itsestään!Joten rohkeasti kokeilemaan, vessatusta voi harjoittaa myös kertakäyttövaippailijat!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti