Harrastamaan!

Näin uuden vuoden alussa, monet aloittavat uusia harrastuksia ja tehdään lupauksia paremmasta elämästä. No niin meilläkin!

Jo alusta asti on ollut mielessä, että vauvelin kanssa olis kiva alkaa harrastamaan jotain.
Vauva-uinti kävi mielessä, mutta unohtui aika pian vaikean ajankohdan ja hintavuuden vuoksi.
Löysin kansalaisopiston tarjonnasta yhden vauvoille tarkoitetun kurssin, joka oli kivan kuuloinen; "teatterilliset temmellystuokiot vauvoille ja taaperoille". Olin jo ilmottautumassa kun selvisi, että kurssi oli peruttu osanottajien vähyyden vuoksi. Onneksi opistosta tarjottiin samantyylistä musiikki painoitteista Taideleikkikoulun kurssia.
Musiikkia ollaan kuunneltu pikkusen kanssa ahkeraan ja ihan oikeaa pianoakin ollaan jo soiteltu moneen otteeseen, joten kurssi vaikutti hyvältä.

Torstaina kävimme sitten tutustamassa kurssiin. Pyysin miestäkin mukaan, mutta onneksi hän ei suostunut lähtemään mukaan. Hänen mielestään sellanen oli noloa jos mies siellä kaikkien nähden leikkii ja laulelee :D
Tosiaan onneksi, hän ei lähtenyt mukaan, sillä olis ollu kyllä varsin noloa muillekin. Kaikki muuthan olivat tottakai äitejä ja kesken tunnin vilahteli tissitkin siihen  malliin että olis miehellä ollu tukalat oltavat. Julkisessa imetyksessä ei toki ole mitään väärää, mutta vaivaanuttavaa se olis ollu varmasti sille imettävälle äidillekin.

Kurssilla oli paljon laululeikkejä ja soitettiinhan siellä rumpuja ja helistintä. Meijän möhkyrä osas soittaa helistintä kuin vanha tekijä! Muutenkin pikkunen nautti selvästi rytmeistä ja musiikista. Jännittävintä kuitenkin oli muiden samanikäisten tapaaminen. Nenä oli rutussa, kun niin hymyilytti katsella muiden vauvojen ja äitien menoa. Sisarusten ja samanikäisten vauvakavereiden puuttuessa tuollainen kurssi onkin aivan mahtava.

Lapsen nauttiessa nautti äitikin!
Aivot tuntuivat niin paljon kevyemmiltä ja tuulettuneilta kun ajelin kotiin hehkuttamaan kurssia isille.
Tälläiselle, joka tällä hetkellä viettää suurimman osan elämästään kotona, koira, kissa ja vauva seuranaan (toki mies tulee illaksi töistä kotiin, mutta..), on äärimmäisen virkistävää viettää edes tunti kerran viikossa aivan jossain muualla. Ja onhan aivan eri asia touhuta vauvan kanssa vain siihen keskittyen, verrattuna koti oloihin, kun pyykkivuori, tiskit, sekasotku ja eläimet(mieskin) sotkevat keskittymistä.

Suosittelen siis ehdottomasti jonkinlaista harrastusta kaikille vauvoille ja vanhemmille.
Vaikka toisaalta ymmärrän sen ettei joskus vaan resurssit riitä, eikä mielestäni lapsi tarvitse pakosti jotain tiettyä harrastusta kehittyäkseen. Minulla ei ole koskaan ollut mitään kunnon harrastusta, jos yhtä lukukautta kitaratunteja ei lasketa. Eikä sillä, että olisin niitä tarvinnut tai kaivannut, koska elämässäni on ollut hyvin paljon monipuolista sisältöä ilman virallisia harrastuksiakin.
Mutta jotenkin on erityisen kivaa, että meillä on pikkusen kanssa nyt yhteinen harrastus ja tämä mahdollisuus käytetään. Tunsin ensimmäistä kertaa myös ihan oikeaa ylpeyttä lapsestani, ja ymmärrän nyt että miksi jotkut vanhemmat jäävät siihen "koukkuun" ja aletaan harrastamaan vain harrastamisen ja menestymisen vuoksi.
No meillehän ei tietenkään käy niin, mutta oli se vaan jännä uusi tunne!:) Ja luultavasti se tunne tulee hyvin tutuksi vuosien saatossa!

Joulumielen metsästys

Jo niin joulu joutui jo taas pohjolaan..ja siinä se sitten menikin!

Olin niin kovasti odottanut joulun tuloa, Pikkusen ensimmäistä joulua!Noin viikkoa ennen tätä suurta valon juhlaa alkoi jo hiukan kyllästyttämään kaikenlainen höösääminen, eikä jouluruokakaan innostanut tavalliseen tapaan.
Meinattiin jo kinkkukin olla hankkimatta, mutta mies saikin sitten työpaikan joululahjaksi kinkun, joten tulihan sitäkin sitten!
Muita jouluruokia en jaksanut alkaa vääntämään kun oltiin kuitenkin jouluaatto ja joulupäivä mummoloissa syömässä.
Muita jouluvalmisteluja tuli kyllä tehtyä, mielessä Röllin Joulumieli -elokuva. Minusta tässä pätkässä kiteytyy erinomaisesti Joulumielen merkitys.
Päätin harjoitella tulevia jouluja varten piparkakkutalon tekoa!Olisihan se varmasti hauskaa oman lapsen kanssa askarrella joka joulu kiva piparkakkumökki :)
Piparkakkutalon teko olikin varsin helppoa, vaikka pelkäsin menettäväni hermot moneen kertaan. Mutta loppujen lopuksi koin jopa onnistumisen iloa!

Tämän mökin annoin mummolaan ja meille kotiin tein hiukan pienemmän. (minähän sen kuitenkin joudun yksin syömään!)












Äitin kanssa haettiin myrskyn kaatamista kuusista kranssitarpeita ja isot muhkeat kranssit niistä tulikin!Kuusen tuoksu leijui kylpyhuoneessa ja lattia oli tahmeana pihkasta.
Samalla havujen hakureissulla löytyi sopiva joulukuusi. Se oli vanhan korpikuusen latvus ja kerrassaan täydellinen ilmestys! Sen piikit ja oksat olivat tuppuraiset ja tuuheat, aivan erilaiset kun nuoren kuusen. Olemukseltaan se muistutti enemmänkin viljeltyä kuusta.

 

  

En raaski luopua siitä vielä ensi viikollakaan!On se niin hieno :)

Pikkunen oli tottakai kovin kiinnostunut tästä puusta sisällä, (niinkuin ihan kaikesta muustakin mitä nyt vaan sattuu näkemään!) Aluksi piikkinen oksa hämmästytti, mutta pian kuusta oli kiva "silitellä" ja pitihän niitä kuusen jännittäviä koristeita maistella.

Muuten kuusi on saanut olla rauhassa sillä saimme vihdoin entisöidyn leikkikehän olohuoneeseemme. Kiitos taas vanhempieni!Samassa leikkikehässä sitä tuli itsekin vauvana pyörittyä ja nyt on meijän pienen vuoro. Jotkut pitävät leikkikehää nykyään ei niin suositeltavana, "vankilana". Mutta ainakin meille se on paras ratkaisu ihan lapsen turvallisuuden vuoksi. Se estää mm. lapsen pääsyn kuuman takan luokse, jota lämmitämme joka päivä. Myös televisiopiuhat, koiran ja kissan kupit saavat jäädä rauhaan, silloin kun joku vanhempi ei ehdi lasta vahtimaan. Lapsen tarkoitushan ei ole olla kehässä koko aikaa. 

Lapsen lelut saa joten kuten rajattua yhdelle alueelle, eikä lapsen tarvitse mönkiä kieli eellä koiran karvoissa. Kehää vasten pikkunen on myös harjoitellut leuan vetoa ja hiukan ollaan jo seisoskeltu tukea vasten.

Niin joulusta vielä. Saatiin miehen kanssa siivottua koko talo, laitoin linnuille lyhteen ja muuta ruokaa, keittelin rosolli tarpeita ja mies pesi saunaa. Oli aaton aatto ja joulumieli alkoi tehdä tuloaan. Ja sitten yhtäkkiä kuului kauhea rymäys ja kissa säntäsi olohuoneeseen sähisten ja kolmella jalalla linkaten. Pelättiin jo heti pahinta, oliko kissan jalka mennyt poikki!?

Saunan jakkara oli pudonnut lauteilta kissan päälle, kun tämä kisulihan tykkää aina rymytä ja osallistua kaikkeen. Muutaman tunnin vartoomisen jälkeen jalka alkoi olla sen verran turvonnut ja kipeä, että päätimme lähteä eläinlääkäriin päivystykseen. Ja lähimpänä paikkana seudun kallein eläinlääkäri, ajomatkaa suuntaansa 120km. Koipi kuvattiin ja lastotettiin. Sääriluu oli poikki. Operointi aikaa voitiin soitella vasta perjantaina pyhien jälkeen, nyt elettiin siis maanantai iltaa. Juuri ennen puoltayötä oltiin vasta kotona.

Kaikki oli mullinmallin!Kuusi oli juuri häthätään saatu kiikutettua pesuhuoneeseen ennen lääkäriin lähtöä. Rosollitarpeet paloivat pohjaan siinä tohinassa ja lahjatkin oli paketoimatta.Joulumieli kaikkosi ja huoli kissasta varjosti koko joulun aikaa. Siinä vaiheessa olisin halunnut siirtää joulua muutamalla päivällä, ei sitten kiinnostanut yhtään. 

Aatto aamupäivän kaaoksen, raivon ja stressin jälkeen kävimme rauhoittumassa hautausmaan kautta ennen kuin menimme mummolaan. Aattoilta meni jo mukavammin ja pikkunenkin nautti pakettien avaamisesta (pakettinauhat ja paperi maistuivat). Ja niitä lahjoja sitten tulikin, ja sitä pinkkiä vaatetta!Voi jestas sentään!

Inhoon sitä, että tytölle pitää pakosti olla pinkkiä ja pohjalle sinistä. Argh!Noh ei nyt siitä enempää, kaikista lahjoista pitää olla kiitollinen ja tottakai arvostamme kaikkia lahjoja, onhan ne sentään hyödyllisiä.:)

Seuraavana päivänä eli Jouluna menimme sitten minun vanhempien luokse, turvallisen tuttuun ympäristöön. Onneksi ensi vuonna teemme vierailut toisessa järjestyksessä, sillä jouluaattona tunnelma jäi vieraassa paikassa hiukan laimeaksi, kun joulumieli oli muutenkin hukassa.

Ja kun ei tullut sitä valkeaa jouluakaan!Niinkuin viime vuonna näytti näin ihanalta<3

Ensi vuonna, niin tai siis tänä vuonna sitten uudestaan joulunviettoa, sitten pikkunenkin jo ymmärtää vähän enemmän ja pääsee osallistumaan!:)