Omin sormin vai lusikalla? -Sormiruokailua suositusten rajoilla-

Kuulin ensimmäisen kerran sormiruokailusta muistaakseni parivuotta sitten Vanessa ja pikkuväki- televisio ohjelmasta. Sormiruokailu vaikutti hyvin luonnolliselta ja halusin ehdottomasti kokeilla sitä meijän pikkusella.
Otin jonkun verran selvää sormiruokailusta, luin mitä hyötyjä siitä on jne.

Sormiruokailuhan kehittää lapsen motoriikkaa, kun joutuu itse poimimaan ruokansa suuhun. Metodi tukee myös lapsen luontaista kiinnostusta ruokaa kohtaan ja usein ruokailu sujuu paremmin kun lapsi saa itse päättää mitä hän suuhunsa haluaa laittaa.
Lapset rakastavat värejä ja sormiruokailun myötä ruoka-aineiden värit tulevat paremmin esiin verrattaessa soseisiin, jossa kaikki laitetaan yhtenäiseksi värittömäksi massaksi.
Jos jollakin lapsella on ongelmia syömisen kanssa kannatan kokeilemaan sormiruokailua!Lapsi voi kiinnostua ruuasta ihan uudella tavalla, ja aiemmin mössönä kelpaamaton sapuska alkaakin maistumaan, kun raaka- aineet on erillään ja tunnistettavissa.

"Mmm ihanaa rapsutella tällä porkkanalla kutiavia ikeniä!"

Vaikka sormiruokailu metodissa on paljon hyvää ja kannatan ainakin kokeilemaan sitä, ei minusta tullut mitään ehdotonta metodin harrastajaa.
Niin sanottua oikeaoppista sormiruokailua pitäisi alkaa harjoittamaan vasta kun lapsi on 6kk, tai kun hän osaa istua itse, ja hän hallitsee pinsetti otteen.
Itse pidin tätä tärkeämpänä kiinteiden aloittamisen 4 kuukauden iästä eteenpäin, allergia- ja astmaliiton suositusten mukaisesti.
Minusta on todella tärkeää, että lapsi altistetaan ja siedätetään mahdollisimman hyvin jo varhaisessa vaiheessa erilaisille ruoka-aineille, jotta allergioita ja astmaa ei tulisi. Siedätys äidinmaidon ohella olisi paras mahdollinen vaihtoehto, sillä äidinmaito lieventää kehon reaktiota uusia ruoka-aineita kohtaan.
Meidän tapauksessa tärkeänä pidin tätä siksi, että isän puolelta ruoka-aine allergioihin ja astmaankin on taipumusta. Jokaisen kannattaisi miettiä miten voi omalta osaltaa ennaltaehkäistä allergioiden syntymistä. Muistakaa, että uusimpien tutkimusten mukaan herkästi allergisoivien ruoka-aineiden välttäminen on huonoin mahdollinen keino. Toki lisääntyneisiin pienten lasten allergioihin on monia syitä, eikä ruokavalio yksin selitä kasvavaa ongelmaa. Esim. liiallista hygieniaa kannattaa myös välttää..
Ja voihan olla, että meijänki lapsella puhkeaa allerigoita jossain vaiheessa, mutta kaikkemme ollaan ainakin tehty niiden välttämiseksi.

Meillä kiinteät aloitettiin perunalla ja porkkanalla, soseena. Noin puolivuotiaaksi kiinteitä syötiin vain makuannoksina, vaihdellen erilaisia kasviksia ja hedelmiä. Sitrushedelmiä, kurkkua, banaania ja tomaattia pystyi alusta asti lapsi syömään omin sormin.
Puolesta vuodesta eteenpäin lisättiin kanaa, kalaa ja muuta lihaa. Melko nopeasti kevyt haarukalla muussaus riitti, ja lihakin meni karkeina paloina, nämäkin jo omin sormin. Nyt päivässä oli jo yksi selvä kiinteä ateria tissimaidon lisänä.
Pientä kakomista oli välillä, mutta luulenpa, että varhain kiinteisiin totuttelu, ja pikkuhiljaa rakeisempaan ruokaan siirtyminen sai pikkusen tottumaan syömiseen luontaisesti. Ei siis isketty heti kokonaista parsakaalin nuppua käteen ja sanottu että syöppä siitä!
Sellainen ruoka, mitä lapsi pystyy syömään itse omilla pikku käsillään on meillä annettu sormiruokailla, mutta esim. puuro syötetään lusikalla. Nykyään about puolet ruuasta lapsi syö itse sormin ja puolet syötetään. Eli meillä harrastetaan tälläistä sormiruokailun välimuotoa. Jotkut jaksavat nähdä vaivaa niin että kaikesta tehdään sormin syötävää, itse en halua tehdä syömisestä mitään rakettitiedettä, vaan tässäkin asiassa pyrin luonnollisuuteen.

Puolen vuoden tienoilla alkoi ilmaantua hampaita, ja ennen ikenillä jyystäminen ja imeskely jäi. Oli aika vaihtaa kurkkutikut ja kokonaiset mandariinit pienempään muotoon, sillä muutamia kertoja sai tosissaan hakata ahmatin selkään, jotta tukehtumiselta vältyttiin. Vinkkinä vaan että jokaisen huoltajan kannattaa muistutella itselleen, että mitenkäs niissä tilanteissa toimitaan kun ruoka (tai jokin muu) tarttuu vauvalla nieluun!:)

Kun hampaita alkoi olemaan useampia pystyi pikkunen jo pureksimaan paremmin ja ison porkkanapötkönkin saattoi antaa ilman huolta järsittäväksi.

"Ja tuosta vähän oranssia.."

Erilaisten ruoka-aineiden lisäämisessä ruokavalioon etenimme suositusten mukaisesti, ja etenemme nytkin. Paitsi rasvattomia maitotuotteita emme huoli.
Täytyy kuitenkin ottaa huomioon ettei niitä suosituksiakaan ole turhaan tehty, johonkinhan ne perustuu. Jokainen tekee omat valintansa, ja tämä systeemi toimii meillä hienosti. Tähän mennessä ei ole ilmennyt mitään ongelmia, paitsi ahneus. Meijän lapsi on niin ahmatti, että saa oikeasti toppuutella kun lappaa kaksin käsin ruokaa suuhun, vaikka suu olisi jo ääriään myöten täynnä. (nyt ikää n.10kk.)









Väkipakolla lusikalla soseiden syöttäminen eikä myöskään oletus siitä,  että lapsi söisi itse sormin sen verran kuin on tarve, ole kumpikaan hyväksi.
Jokainen lapsi on syömisessä(kin) yksilö, ja sormiruokaillessa täytyy erityisesti tarkkailla lasta ja mennä sen ehdoilla. Jotkut ovat rohkeampia ruoka-aineisiin tutustujia, joillekin jo uudet koostumukset aiheuttavat epäilyksiä. Maalaisjärkeä vaan mukaan ja turha pelko pois!

"Äiti lopeta jo se filmaaminen ja anna mun syyä rauhassa!"

 

Näin meillä kestovaippaillaan!

Kerronpa vähän meijän kestovaippailusta tarkemmin.

Päätettiin miehen kanssa tosiaan jo hyvissä ajoin, että meillä kestoillaan ja kertokäyttövaippoja käytetään vain ja ainoastaan jos tulee ihan mahoton tilanne. Noh tälläisiä mahottomia tilanteita ei ole tullut ja kertokäyttövaippoja käytettiin ainoastaan synnytyssairaalassa.
Mies uhkas kyllä ostaa varuilta yhen paketin kertiksiä kotiin, mutta päätin pysyä periaatteessani. Olin kyllä varautunut kestovaippailun epäonnistumiseen, mutta halusin kokeilla onko se niin vaikeaa, mitä annetaan ymmärtää. Ja eihän se ole!
Nimenomaan kestovaippailu on hyvin pitkälti ASENNE KYSYMYS!
Ja kumoan kyllä myös ne väitteet, että kestovaippailu olisi jotenkin enempi aikaa vievää ja hankalaa, kun pitää pyykätä niitä vaippoja koko ajan. Ei. Kestovaipat vaihdat aivan yhtä nopeasti kuin kertokäyttövaipatkin.
Siinä ajassa, mikä menee kertokäyttövaippa pakettien raahaamiseen kaupasta, ja sitten niiden raijaamiseen roskikseen, peset kestovaippoja, laitat ne kuivumaan ja viikkaat valmiiksi. Ei sen monimutkaisempaa.
Toki ymmärrän sen, että kestoilun aloittaminen on hiukan hankalaa ja se mikä kestoilun"muoto" löytyy itselle sopivaksi vaatii kärsivällisyyttä. Meille sekin oli tosin helppoa, kun harsovaipat oli meille ykkösvalinta.
Harsovaippailuun saimme ohjeistuksen omalta äidiltäni, joka myös minut ja sisareni on "kestovaippailuttanut".
Hyvät vinkit ja harsojen taittelu mallit löytyvät myös Ruskovillan villavauva -oppaasta. http://ruskovilla.fi/villavauva/index.html

Harsot ovat siitä mainio valinta, että harsokangas on melko edullista, verrattuna valmiisiin tasku- ja allinone vaippoihin. Harso kankaasta saa halutun kokoisia paloja, ei tarvita kuin päärmätä palat ja vaippa on valmis!
Harso materiaalina on mukava vauvan iholle, ei liian kova tai karhea.
Harso myös kuivuu todella nopeasti (ulkona puolessa tunnissa, sisällä puolessatoista), mikä on suureksi eduksi, verrattuna taas näihin valmiisiin tasku- ja allinonevaippoihin. Niiden kuivumiseen saa varata ainakin kolme kertaa pidemmän ajan.

Harsot ovat myös todella hyvin kulutusta kestävää ja monikäyttöisiä. Eli jatkokäyttöäkin varmasti löytyy, sitten kun ei enää tarvitse vaippoja!:)

Harsoista tosiaan taitellaan kolmiovaippa ja sen päälle puetaan villahousut. Villa on maailman paras materiaali pitämään kosteutta ja se lämmittää kosteanakin. Villahousuja voi ostaa niin lyhyt kuin pitkälahkeisenakin esimerkiksi juuri tuolta Ruskovillalta, tai niitä voi tehdä helposti itse. Toki pitää osata neuloa, mutta äkkiäkös sen oppii!:D
Minä delekoin villahousujen teon äitilleni :)Meillä on ollut käytössä tämän 10kk aikana about 8kpl erilaisia, ja erikokoisia villahousuja.Yhdet niistä ovat Ruskovillan pitkälahkeiset ja muut ovat äitini itse tekemiä. Materiaalina on käytetty ohuempaa ja paksumpaa lampaanvillalankaa. Itse olen mieltynyt ohuemmalla langalla tehtyihin lyhytlahkeisiin. Ne on nopea pukea.
Pitkälahkeiset ovat siitä hyvät, ettei niiden lisäksi tarvitse muita päällishousuja. Vauvan ollessa pienempi, oli pitkälahkeiset myös varmemmat pitämään harsovaipat paikoillaan ja näin ohivuodoilta vältyttiin.

Villahousuja ei kuulu pestä joka pissin tai kakan jälkeen. Toki jos harsovaippa päästää läpi ja villapöksyt menevät kakkaan ne pestään, mutta muuten riittää vain kuivatus ja tarpeen tullen tuuletus.
Villanlanoliini, eli villassa luontaisesti oleva rasvakerros kuluu, mitä useammin niitä pestään. Tämän rasvan myötä villa hylkii ja pitää vettä/kosteutta.
Villahousuja pestään käsin lämpöisellä vedellä ja villanpesuaineelle tai esim. Marseisaippualla.
Kun villahousut tuntuvat menettäneensä lanoliinia kannattaa ne käsitellä Sonett villanhoitoaineella, joka sisältää lanoliinia. Tämänkin tuotteen saa Ruskovillalta. (kauheeta mainostamista, mutta Ruskovilla on oikeesti hyvä ja mainostamisen arvoinen brändi!:) )

Tässä vähän meijän arsenaalia :)

Rohkeasti vaan kokeilemaan harsovaippoja!:)
Onneksi nykyään myös äitiyspakkauksessa tulee harsoja (ainaki yks), ja muutama muu kestovaippa.